Pientalon kerrosten ja huoneiden välistä ääneneristävyyttä harvoin mietitään. Paritalossa otetaan naapuri huomioon jo rakentamisvaiheessa; kahden asuinhuoneiston välille on säädetty Rakentamismääräyskokoelmassa C1/1998 minimivaatimukset, joiden tulee täyttyä. Oman asunnon sisällä voidaan myös suunnitella rakenteet siten, että elämisen synnyttämästä äänestä on mahdollisimman vähän haittaa.
Pientalon ääneneristävyyden parantamisessa käsitellään kahta asiaa: ilmaääneneristävyyttä ja askelääneneristävyyttä. Ilmaääni on ilman välityksellä etenevää ääntä. Hyvällä ilmaääneneristävyydellä vaimennetaan esimerkiksi puhumista ja huutamista sekä television ja äänentoistolaitteiston ääniä. Askelääni tarkoittaa kävelystä ja esimerkiksi huonekalujen siirtelystä syntyvää runkoääntä, joka ei välttämättä kuulu voimakkaana äänen syntypaikalla, mutta voi edetä rakennuksen runkorakenteissa pitkiäkin matkoja. Askelääneneristävyydessä puhutaan syntyvästä askeläänitasosta ja sen pienentämisestä.